2014-2015

2014-2015

15 syyskuuta, 2014

3.

Heyy! Viimeset kaks viikkoa on menny hurjaa vauhtia enkä oo pahemmin ehtiny blogia päivitellä. Koulu ja cross country treenit on pitäny mut tosi kiireisenä!

Koulu alko tosiaan 2. syyskuuta eli noin kaks viikkoo sitten. High school vastaa mun mielestä ennemminkin Suomen yläastetta kuin lukioo. Täällä koulu on paljon helpompaa ja opiskelu tunnutaan ottavan paljon iisimmin kun Suomessa. Oppitunnit on vaan 45min mikä tuntuu tosi lyhyeltä kun on tottunut 75min tunteihin. Tuntuu ettei tunneilla ehi tehä muuta kun istua paikalleen ja avata kirjan kun kello jo soi. Välitunnit on vaan 3min, joten siinä ei pahemmin ehdi ihmisten kanssa jutella ja hengata. Just ja just ehtii nopeesti käydä loksalla ja juosta seuraavaan luokkaan. Koulun aikataulut on ihan epäloogiset; eka tunti alkaa 7.46 ja loppuu 8.31, ekan ja tokan tunnin välissä on 15min pitunen breakfast break eli toka tunti alkaa vasta 8.46. Toka tunti loppuu 9.36 ja seuraava alkaa 9.39 jne. Ihan naurettavaa:D Joka päivä tokan tunnin alussa noustaan seisomaan ja käännytään amerikan lippua päin ja lausutaan pledge of allegiance käsi sydämmellä, tunnustus isänmaata kohtaan. Aika erilaista kun suomessa.

Koulu tuntu aluks jotenki tosi monimutkaselta, vaikka se onkin melko pieni, mutta nyt osaan jo aika hyvin suunnistaa siellä:) Mulla on paljon sellasia helppoja kursseja, kuten lifetime fitness, basic foods, art, spanish 2, missä ei oikeestaan tarvii tehä paljoo mitään, mutta matikan kanssa oon heti alusta asti kompuroinu.. Oon siis algebra 2:ssa ja kaikki siellä on vanhaa ja tuttua asiaa, mutta oon kesän aikana ehtiny unohtaa kaikki kaavat ja laskusäännöt yms. Opiskelua vaikeuttaa vielä se, että en aluks tienny mitään matikan termejä enkuks, joten olin ihan kujalla, mutta eiköhän se tästä pikkuhiljaa ala helpottamaan!

Kaikki on koulussa tosi mukavia ja oon saanu jo aika paljon kavereita koulusta. Joka kolmas vastaantulija käytävällä aina huutaa mun nimee ja moikkaa ja kyselee miten menee yms. Kaikki tietää mut ja oon ihan niiku julkkis koulussa:D, varmaan sen takia että Brillion on niin pieni paikka, ja täällä ei koskaan oikein tapahdu mitään, niin kaikki on tosi uteliaita kun tulee uusia ihmisiä jostain muualta. Ekaa koulupäivää helpotti tosi paljon se, että tunsin jo jonkun verran ihmisiä. Kaikki on tosi innokkaita auttamaan ja uteliaita kyselemään suomesta ja musta:D


Eka koulupäivä.

Ekan koulupäivän jälkeen mulla oli myös ekat xc treenit (=cross country). XC on maailman rankin ja hulluin laji! Se ei oo mitään muuta kun kestävyyttä, nopeutta ja lihaskuntoo. Meidän piti juosta 400m 10kertaa mahollisimman nopeesti. Taukoa kierrosten välissä sai olla max. 2min. Ei ehkä kuulosta pahalta mutta ekan kolmen kierroksen olin jo iha loppu enkä meinannu saada happee. Loppujen lopuks en pysty juoksee kun vaan 8 kierrosta, mutta mun coach ja kaikki joukkuelaiset ymmärs tosi hyvin, koska ne oli kuitenki mun ekat treeenit, ja kaikki muut oli treenannut jo kuukauden. Juoksun jälkeen meillä oli vielä ihan hullu workout! Seuraavana päivänä en pystyny kävelemään kunnolla, koska mun lihakset oli niiiiiin kipeet. Silti menin koulun jälkeen treeneihin, mikä oli taas kauheeta kidutusta..:D

XC treenit on siis joka päivä koulun jälkeen, ja kerran viikossa on cross country meet, eli xc kisat, missä juostaan 3,1 mailia (5km) maastossa. Kerran viikossa on aina repeats-treenit, mitkä sattu olemaan mun ekat treenit. Eli niissä aina juostaan lyhyt matka monta kertaa ja yritetään joka kierroksella parantaa aikaa. Repeats on kaikista rankin päivä viikossa. Muina päivinä juostaan yleensä 2-5mailia ja tehään joitaikin juoksuharjotuksia. Jokaikisten treenien jälkeen on tosi rankka lihaskuntotreeni. Täytyy sanoa, että en tiiä mitään niin rankkaa lajia kun cross country! Sitä ei tajuu ennen ku ite kokeilee. Oon käyny nyt kaks viikkoa treeneissä ja huomaan nyt jo et oon kehittyny tosi paljon!

Ootan aina koko koulupäivän treenejä, vaikka ne onki ihan hullun rankkoja. XC joukkue on ihan huippu! Cross country on ainoa laji missä on tytöt ja pojat samassa joukkueessa. Oon saanu sieltä paljon ihania kavereita! Jokasten treenien jälkeen mun vatsalihakset on ollu tosi kipeet, mut en tiiä johtuuks se treenaamisesta vai siitä et oon nauranu nii paljon..:D Kaikki on superkivoja ja joukkueella on ihan huikee yhteishenki! Kukaan ei tuomitse sitä, joka tulee viimesenä maaliin, koska kaikki tietää miten rankkaa xc on. Oon niin happy et alotin cross countryn!

Oltiin yks päivä Kellyn ja Mykaelin kanssa Lobster Festeillä Manitowocissa, mikä on pieni kaupunki aika lähellä Brillionia. Se oli tapahtuma, missä juhlittiin ja syötiin rapuja ja hummeria (piti katsoa sanakirjasta, mikä lobster on suomeksi.. tiesin mitä se tarkoittaa, mut en yksinkertasesti vaan muistanu sitä sanaa, tosi outoo:D) varmaan vähän sama idea niiku meillä rapujuhlat, tosin en sellasissa ikinä oo ollu haha.. Anyway, oltiin siellä ns. töissä; Mykael oli ruokapisteellä kassalla, mä ja Kelly oltiin info pisteellä opastamassa ihmisiä.






Viikko sit perjantaina oltiin taas xc meetissä ottamassa muiden joukkuelaisten aikoja, minkä jälkeen mentiin kattomaan mun elämän ekaa jefu-peliä! Se oli meidän koulun kotipeli, joten ei tarvinnu lähtee kauas kannustamaan Brillion Lionseja. Peli ei menny kuitenkaan ihan putkeen, koska yks meidän koulun pelaaja otti vähän osumaa ja se vietiin tajuttomana ambulanssilla sairalaan.. Kaiken lisäks vielä hävittiin peli. Tänä vuonna meidän koulun joukkue ei kuulemma oo yhtä hyvä ku aikasempina vuosina, eikä meillä oo paljoo kotipelejä:(
Pelin jälkeen mentiin Mykaelin parhaitten kavereitten Kristenin ja Kaylan kanssa Kaylalle yöks.

Toka kouluviikko menikin aikalailla koulun ja treenien parissa. Joka päivä suoraa koulusta treeneihin, minkä jälkeen syömään, suihkuun, läksyt ja vähän aikaa kattoo telkkarii yms. Oon menny joka päivä viimestään puol kymppi nukkumaan, koska muuten ei vaan jaksa.

Tiistaina oli yhen Meghanin synttärit. Mentiin treenien jälkeen Mykaelin, Meghanin, Hannahin, Sarahin, ja Meghanin poikaystävän (en muista nimee) kanssa Appletoniin sellaseen pannukakkuravintolaan, Ihopiin, syömään. Syötiin kaikki isot pannukakkuateriat, minkä jälkeen mentiin käymään siinä lähellä olevassa kauppakeskuksessa.




Meidän koulun xc teamilla on sellanen sääntö, että täytyy olla kymmenissä treeneissä, ennen kun saa juosta xc kisoissa. Mä olin ollu kahdeksissa treeneissä, mutta perjantaina joukkueen valmentaja ilmotti mulle, et ollaan puhuttu joukkueen kaa ja kaikki on sitä mieltä että sä oot valmis kisaamaan, joten sä juokset huomenna xc meetissä. En olis halunnu, mut en uskaltanu sanoo vastaankaan, joten lauantaina tosiaan juoksin ekaa kertaa cross country kisoissa.

Kisat oli n. tunnin ajomatkan päässä Shawanossa. Bussi lähti 6.45 aamulla, joten oli melko aikanen herätys. Mä juoksin tyttöjen junior varsityssa (jv). Mua jännitti ihan sikana kisaaminen, koska omasta mielestäni en ollu vielä valmis kisaamaan, mutta minkäs teet. Eli piti juosta 3,1 mailia, eli 5km, mäkisessä maastossa. Ne oli mun elämän hirveimmät 5 kilometriä. Eka maili meni ihan hyvin, mut toka maili ja kolmas maili oli niin kauheeta tuskaa. Maa oli supermutanen ja märkä. Viiden kilsan juoksun jälkeen oli maailman ihanin tunne ku ylitin maaliviivan. Mun jalat oli niin hapoilla enkä oo varmaa ikinä ollu niin hengästyny ku sen kisan jälkeen. Kaikki joukkueen pojat juoksi halaa mua heti kisan jälkeen ja alko hurraa ja huutaa mun nimee:D
Oon niin ylpee itestäni, et juoksin koko kisan, koska tosi moni luovutti ja käveli, koska ne ei vaan jaksanu juosta. Olin toka meidän joukkueen jv-tytöistä vaikka oon treenannu kaikista vähiten!! Mun aika oli 27min 41s, ei mikään huippu, mutta olosuhteisiin nähden oon tooosi tyytyväinen!


Mä ja Ariel mun ekan cross country kisan jälkeen:)

XC-kisan jälkeen mentiin Kellyn, Mykaelin, Kellyn siskojen ja niitten perheiden ja Kellyn vanhempien kanssa Green Bay:in sellaseen hyväntekeväisyys tapahtumaan. Siellä piti TAAS juosta 5km, mutta tällä kertaa Green Bayn lentokentällä kiitoradalla. Se oli ihan supersiistii! Musiikki soi ja 5000 ihmistä juoksi/käveli kiitoradalla samaan aikaan. Me juostiin koko matka, mutta se ei oikeestaan sen xc-kisan jälkeen tuntunu enää missään. Juoksun jälkeen siellä soitti joku bändi ja syötiin.


Juoksin yhteensä siis reilu 8 mailii eli 13km yhen päivän aikana!! Cross country kisoissa 1mailin warm up, 3,1mailin kisa, 1mailin cool down, ja 3,1mailin hyväntekeväisyys juoksu. Seuraavana päivänä oli jalat vähä kipeet..:D

Eilen aamulla oli Mykaelin confirmation, mikä on tavallaan sama asia kun meidän konfirmaatio. Confirmationin jälkeen mentiin ravintolaan syömään ja loppu päivä hengailtiinkin vaan kotona.:)

Brad tuli eilen takasin kotiin! Se lähti koulujen alkamispäivänä sen kaverin kanssa kaheks viikoks Alaskaan hirvimetsälle, joten sitä ei oo täällä pahemmin näkyny. Ne oli saanu kaks ihan hullun isoo hirvee, joten eipähän ollu ainakaan turha reissu!

En ymmärrä miten tää on mahollista, mut mulla on nälkä ihan koko ajan. Syön paljon enemmän mitä söin normaalisti suomessa, mut silti mulla on koko ajan nälkä. Mun perhe ja kaverit ihmettelee miten voin syyä aina niin paljon. En tiiä mistä se johtuu mut voisin syödä koko ajan. Saa nähä tuottaako tää mun syöminen niitä kuuluisia vaihtarikiloja haha..:D

Kaikki on menny edelleenki tosi hyvin, eikä koti-ikävää oo pahemmin ollu. Kokoajan on niin paljon tekemistä, ettei oikein ehi miettiä Suomea. Englannin puhuminenkin sujuu päiväpäivältä paremmin! Huomenna on taas xc-meet ja parin viikon päästä onkin jo homecoming.

Terkkuja Suomeen!<3



-Milla

2 kommenttia:

  1. Loistava XC-kisasuoritus Milla! :) Oli taas kiva lukea, että kaikki sujuu hienosti - Keep up the good work :)
    Terveisiä Kellylle, Mykaelille ja Bradille - vähän kateellinen siitä hienosta hirvestä Alaskan matkalta!
    With lot's of Love, Isä

    VastaaPoista